Suunnitteluttaminen 1

Tällä viikolla maisema-arkkitehti Lotta Suominen Helsingin kaupungin liikenne- ja katusuunnittelusta oli kertomassa Kaupungin organisaatiosta ja tilaajan roolista. Helsingin kaupunkisuunnittelun organisaatio on valtava härdelli, ja kuulemani mukaan melko moniportainen ja byrokraattinen verrattuna esimerkiksi Espoon järjestelmään verrattuna. Olen itse menossa ensi viikolla Helsingin Laajasalo-tiimiin kaavoitusharjoittelijaksi, ja olen aika innoissani pienestä väliaikaisesta kolostani tässä kokonaisuudessa.

Osallisuus ja osallistaminen

Suunnitteluttamiseen kuuluu myös käyttäjien ja asukkaiden osallistaminen. Kun katselin alustavasti uudella työpaikallani tehtyjä kaavoituksen esiselvityksiä, näytti siltä, että todella hyviä alueen kehittämisideoita oli tullut asukkailta ja ne oli osattu tuoda mukaan suunnitteluperiaatteisiin. Siitä olen iloinen. Nyt jännittää, osaanko auttaa siinä, että hyviä ideoita pystytään viemään myös eteenpäin.

Kiinnostavaa on myös osallistaminen ylläpidossa: Puistokummit ja vastaavat asiat, mitkä saattaat saada ehkä pienessä asunnossa ilman pihaa elävän kaupunkilaisen tuntemaan nautonnillista osallisuutta maahan ja puutarhanhoidon sykleistä nauttimiseen. Äskettäin katsoin dokumentin New Yorkin Central Parkista, missä puistokummit olivat kuokkien kanssa istutuspuuhissa. He huokuivat onnea ja ylpeyttä, ja kummius oli saattanut jatkua vuosikymmeniä. Toisaalta tulee mieleen, että voiko kummiudesta seurata vääränlaista omistajuutta: Voivatko kummit alkaa vartioida puistoa kuin omaa pihaansa ja määrätä sääntöjä omavaltaisesti?

Maisema-arkkitehdin paikka kaupungin organisaatiossa

Helsingin organisaatiokaaviosta huomaa, että maisema-arkkitehdit on enimmäkseen keskitetty omaan osastoonsa, mutta toisaalta Lotta Suomisen puheista käy ilmi, että heitä voi olla kaikilla osastoilla, ja itsekin olen pääsemässä kaavoitukseen, mikä on perinteisesti nähty arkkitehtien paikkana. Olen iloinen, jos maisema-arkkitehdit alkavat soluttautua joka paikkaan ja heidät myös sinne päästetään, koska koko koulutus tähtää niin voimakkaasti kokonaisuuden ymmärtämiseen. Ja kokonaisuuteen kuuluvat yhtälailla talojen sijoittaminen tonteille, arkkitehtuurin tyyli ja massojen määrä kuin myös katujen ja pihojen arkkitehtuuri ja kasvillisuus. Ei ole rakentamista ilman maisemaa.

Alueiden ja tonttien käyttö

Maisema ja rakennukset eivät ole äänetöntä ja liikumatonta massaa, vaan kaikella rakentamisella on joku funktio: Halutaan luoda tiloja toiminnoille: liikenteelle, asumiselle, kahviloille, leikkipaikoille, palveluille…

Jännittää jo nyt, miten uudessa työssäni voin saada eteenpäin kokonaisvaltaisia rakentamisen ja palveluiden kokonaisuuksia: Jos suunnitteluperiaatteissa on sekä maltillista maisemaan sopeutettua asuntorakentamista että palveluja retkeilijöille, saanko etenpäin ajatukseni rantasaunasta, joka palvelisi sekä retkeilijöitä että asukkaita? Keksitäänkö hyviä ehdotuksia saunan talouden hoitamiseksi? Ketkä tulevat saunaa hallinnoimaan? Kuka maksaa kulut? Pitääkö minun kaavapuolelta olla yhteydessä kiinteistöpuolelle ja vapaa-aika- ja virkistyspuolelle ja yrittää luoda itse luovia synergioita tienraivaajana vai ovatko reitit jo valmiiksi avoinna? Voiko olla niinkin, että sellaiset ideathelposti jäävät toteuttamatta, jos oikea ihminen ei ole ollut liikkeellä juuri oikeaan aikaan?

Projektin kulku

On mainiota, että luennolla oli selvästi projektin kulku esitettynä vaihe vaiheelta. Taas tulee mieleen luennon aikana, niin kuin joka kerralla, että tilaajan ja suunnitteluttaminen osaaminen on ehkä se kaikkein tärkein osaaminen: Sillä osaamisella etsitään oikea tiimi suunnittelemaan ja aikataulutetaan ja resurssoidaan rakentaminen oikein.