Rakennuttaminen ja urakointi maisemarakennushankkeessa

Viimeisellä luentokerralla ennen seminaariesitelmiä saimme kokeneen viherrakentajan tietopaketin rakennuttamisesta ja urakoinnista. Se oli pökerryttävän runsas ja täynnä sellaista tietoa, mitä voi opiskella mistään kirjasta. Mutta myös kirjallisuutta, esitelmöitsijän itsensä kirjoittamaa, oli tarjolla. Päällimmäisenä jäi mieleen, että eihän näitä asioita voi sisäistää ennen kuin pitkän kokemuksen kautta. Mutta olen iloinen ja kiitollinen katsauksesta, vaikka suurin osa asioista ei ole enää mielessä näin kahden viikon kuluttua, kun tutkin muistiinpanojani. Joitain tärkeimpiä kohtia muistiinpanoistani kuitenkin voin kirjata tähän:

• Sopimukset ovat tärkeitä, ja sopimusneuvottelujen tavoitteena on tunnistaa ongelmat ja niiden syyt ennalta. Olen kirjoittanut muistiinpanovihkooni ”Kaukoviisaus”

Tästä tulee mieleen, että sopimuksia tehdessä jokaisen osapuolen pitää miettiä hankkeen riskit ensin kukin tahoillaan ja sitten vielä yhdessä. Mutta tässä kaikki ovat riippuvaisia siitä, kuka toimii neuvottelussa puheenjohtajana. Miten sopimusneuvottelu valmistellaan ja vedetään läpi, on paljolti koollekutsujan käsissä. Jos hän ei ole ihan tilanteen tasalla, se heijastuu helposti koko projektiin.

• Kun kustannuksista pitää tinkiä, olisi hyvä, jos suunnittelija saisi miettiä halvempia suunnitteluratkaisuja. Sekin olisi hyvä, jos suunnittelija tietäisi budjetin ennalta. Nyt tehdään paljon hukkatyötä, kun budjettia ei tiedetä, ja tehdään suunnitteluratkaisuja, joista sitten pitää joka tapauksessa tinkiä.

Ajattelen, että tuo olisi ilman muuta hyvä suunta. Kaikki tekisivät alusta lähtien samaa hanketta samoilla lähtötiedoilla. Vaatii kuitenkin kokemusta ja näkemystä suunnittelijalta myös tarvittaessa nähdä ja huomauttaa, jos annetulla budjetilla ei voida saada laatua.

Jonkun verran ”taide rakennushankkeessa” -kilpailuja seuranneena olen huomannut, että siellä on usein ilmoitettu budjetti, joka on ollut huomattavan alhainen ainakin jos budjetin on tarkoitettu riittävän kaikkiin perustus- ja sähkötöihin ja kaivuu-urakoihin, mitä hanke vaatii. Toisaalta kilpailuissa ei ole useinkaan määritelty, mitä kaikkea pitää saada toteutettua tällä budjetilla.

Laajemmassa mittakaavassa minua kiehtoo perehtyminen kaikkeen siitä, mitä on näkymättömissä, mitä näkymätöntä jonkun näkyvän asian aikaansaaminen vaatii, tässä tapauksessa putket, sähköt, vesijohdot, perustukset esimerkiksi pienen suihkulähteen alla, ja millaista urakointia pitää tehdä ennen kuin näkyvissä oleva osuus on pystyssä.

Mielenkiintoiselta kuulostaa Pirttimäen mainitsema urakkakilpailujen ”ranskan malli”, missä tilaaja/rakennuttaja ilmoittaa budjetin, ja urakasta kilpailevat yritykset ilmoittavat, mitä he tällä budjetilla kyseisestä suunnitelmasta tekisivät.

• Rakenuttajakonsultti on tilaajan edunvalvoja, ja suunnittelijallakaan ei ole oikeutta muuttaa suunnitelmaa ilman tilaajan lupaa.

Tämä onkin mielenkiintoinen asia, mitä en olisi tullut heti ajatelleeksi. Tietenkin, jos jotain suunnitelmaa on lähdetty toteuttamaan, suunnittelijankin täytyy pystyä perustelemaan, miksi hän haluaa suunnitelmaa muutettavan kesken kaiken. Mutta niin muidenkin. Arvostan järjestystä ja sopimuksia.

• Takuuajan hoito on sovittava huolella. – Takuuajan hoito pitäisi laittaa jo työsopimkseen.

HIeman masentavan kyynistävältä tuntuu se, että usein viherrakentajalle on edullisempaa uusia repsahtanut kohde takuuajan lopussa kuin huolehtia jatkuvasta hoidosta. Tästä on hyvä olla tilaajana tietoinen jo sopimusvaiheessa ”Pitää tuntea peli” -olen kirjoittanut muistivihkooni.

• Jokaiseen sopimukseen pitää miettiä hyvin mahdolliset lisätytö ja mitenniistä laskutetaan vai kuuluko joku mahdollinen lisätyö urakkaan.

Suunnittelijan kannattaa varmaan kaikki lisätyöt tehdä tuntiveloituksella, koska niitä tulee miten lopuuttomasti, mutta tietenkin, jos on tehty virheitä tai jotain alkuperäisen toimeksiannon vastaista, ne pitää voida korjata ilmaiseksi.

• Kirjallisuutta aiheesta:

1. Urakoitsijan takuuvastuu, tilaajan opas
2. Pääsuunnittelijan takuuvastuu
3. Rakennussopimukset
4. Sopimusten jahäiriötilanteiden hallinta rakennusprojektissa
5. Onnistu viherurakassa – opas osaamiseen ja yhteistyöhön

• Isojen massojen kanssa saatetaan fuskata, ja valvojan pitää olla tässä tarkkana. Esimerkkinä oli asfaltti, jonka piti olla 5 cm paksu, mutta tehtiinkin vain 3 cm. Urakoitsijalle iso säästö, joka saattaa valvojalta huomaamatta.

Tässä oli muistiinpainettavaa, että urakoitsijalla on velvollisuus antaa valvojalle mittausapua.

• Ketopro-ohjelma, jolla voi tehdä työmaapäiväkirjat ja muutenkin hallinnoida hanketta
• huomioitavaa ja dokumentoitavaa: lomakkeet, tsekkauslistat, työmaasuojaukset, liikenteenohjaussuunnitelmat (On työnjohtajasta kiinni, mitennämä toteututetaan)

Dokumentoinnin tärkeys tulee vastaan joka paikassa, niin suunnittelussa kuin toteutuksessa, ja se se on helppo allekirjoittaa. Käytännössä olen kaikkea muuta kuin sellainen tyyppi, jolla on pareit järjestyksesssä, mutta idean ymmärtäminen on hyvä alku!

• Pääsuunnittelija on koordinoiva suunnittelija

Olen muistiinpanoihini kirjannut, että haluan lisää tietoa pääsuunnittelijaksi pätevöitymisestä.

• Halventavat toteutusratkaisut käydään läpi urakkaneuvottelussa

Siksipä suunnittelijan pitäisi olla siellä aina mukana ja aika hyvin valmistautunut siihen, mistä voidaan tinkiä mistä ei. Luennolla tuli hyvin esiin esiin se, että tilaajahan se päättää, koska hän maksaakin, mutta toisaalta suunnittelijalla on moraalinen vastuu tulevia käyttäjiä ajatellen pitää hyvistä suunnitteluratkaisuista kiinni.

• Eri maissa on aivan eri käytännöt

Pirttijärvi otti esimerkin Saksasta, missä suunnittelija myös valvoo urakan. Koulutus ja koko systeemi ovat eri maissa erilaisia.

• Pirttijärven mukaan määräluettelot pitäisi laittaa jo suunnitelmaan

Jäin miettimään, eikä tosiaan aina laiteta, ja käydystä keskustelusta kävi ilmi, että ei. Minulla on vielä paljon opittavaa.