Missä kaupunkia suunnitellaan, kuka sitä johtaa?

Tänään maisema-arkkitehti Pirjo Sirén Helsingin kaupunginkansliasta oli puhumassa meille Helsingin kaupunkiympäristön suunnittelusta ja rakentumisesta yleensä ja erityisesti Kruunuvuorenrannasta. Luento oli erittäin hyödyllinen ja mielenkiintoinen kahdelta kantilta katsottuna: sekä kaupunkisuunnittelusta yleensä että myös Laajasalon suunnittelusta katsottuna nyt, kun itse olen harjoittelijana Laajasalon kaavoituksessa.

Olen aistinut harjoittelussa, että kaavoituksessa on valtavat paineet tehdä täydennysrakentamista joka kolkkaan, mihin vain kehtaa, ja mielellään sinne minne ei kehtaisikaan, ja sama paine välittyi luennoltakin. Melkein jokainen viheralue on altavastaajan roolissa. Luennoitsija piti viheralueiden puolustajia ”ideologisina”. Tietyllä tavalla ideologista on täydennysrakentamisbuumikin. Kiihkeää rakentamista propagoidaan monella rintamalla, ja olen miettinyt, voiko Helsingin kaupunkisuunnittelussa olla töissä, jos haluaa puolustaa viheralueita. Ymmärrän toki, että Helsingin täytyy pysyä mukana kaupunkien kilpailussa uusista veronmaksajista.

Luennolla oli erityisen kiinnostavaa maisema-arkkitehdin mahdollinen rooli kaupunginsuunnittelun johtoportaassa. Tuotantotalouden ja kauppiksen johtamisen ja rahoituksen kurssit voisivat hyvinkin kiinnostavia. Meillä menee opinnoissa aika paljon aikaa hyvännäköisten kilpailuaineistojen tyyppisten tuotosten tekemiseen. Maisema-arkkitehdin strateginen rooli päätöksenteossa ja tilaajapuolen johdossa jää oman harrastuneisuuden varaan. Arvelen, että meidän ammattikuntana pitäisi osata suuntautua sinne enemmän. Diplomi-insinöörit ovat osanneet iät ja ajat suuntautua johtajiksi ja olettaneet, että heitä myös pidetään luontaisina johtajina. Miksei myös meitä? Mitä itse voimme tehdä asialle? Luennolta jäi (ehkä Emilian mainitsemana?) mieleen informaatioverkostojen opintojen tarkastelu sillä silmällä, että siellä olisi johtamiseen liittyviä mielenkiintoisia kursseja. Pitää katsella.

Sirén puhui verkostojohtamisesta. Ilman muuta kaupunkisuunnittelun täytyy olla nykyaikana jonkin verran verkostojohtamista, autoritaarisuudella ei pötkitä varmasti missään asiantuntijoiden kanssa toimiessa enää nykyaikana kovin pitkälle. Mutta yleinen ilmapiiri alaisille sallituista näkökulmista saattaa tulla jotenkin muuten rivien välistä sisäistettäväksi autoritaaristen määräysten sijaan. Viittaan tuohon mainitsemaani olettamaani täydennysrakentamisen maksimoinnin yrittämisen priorisointiin tietynlaisena sisäistettynä pakkona, jos aikoo organisaatiossa toimia tai edetä. Tämä on oletukseni.

Erittäin mielenkiintoista oli kuulla kaavamääräysten ja tontinluovutuskilpailussa määriteltyjen ehtojen suhteesta. Helsingissä, missä kaupunki omistaa suurimman osan maasta, tontinluovutuskilpailun ehdoilla on suuri merkitys ja kaava voi olla väljempi, mutta jos maaomistus on yksityistä, on kaikki laatuvaatimukset määriteltävä kaavavaiheessa. Kysyin luennolla, että ovatko tontinluovutuskilpailun ehdot samalla tavalla demokraattiselle päätöksenteolle alisteiset kuin kaavan hyväksyminen. Sain vastaukseksi, että kyllä, kilpailuehdot ovat julkisia, mutta ei ihan selvinnyt, käyvätkö ne samanlaisen lautakunnan hyväksymisprosessin läpi, vai ovatko katsottavissa vain jos sattuu kiinnostamaan. No, tämän voin kai tutkia itse.

Luennolla mainitusta suunnitelman elämisestä haluaisin tietää lisää. Mainitussa esimerkkitapauksessa suunnitelma oli elänyt hyvää suuntaan, mutta töissä kuulin juuri Laajasalosta tapauksessa, missä kaavoittaja joutui viemään lautakuntaan kaavapoikkeusta, missä oli edetty jostain syystä paljon tontinluovutuskilpailun voittaneesta hienosta ehdotuksesta paljon huonompaan suuntaan. Ja koko homma oli tulossa hienon viheralueen päälle. Masentavan kuuloista. Jos voisikin hyväksyä, että viheralue jyrätään korkeatasoisen arkkitehtuurin vuoksi, muta jos siitä joudutaan tinkimään paljon, niin voidaanko joutua tilanteeseen, että jossain vaiheessa ei ole enää sitä henkilöä, jolla olisi tarpeeksi valtaa viheltää peli poikki?

Kruunuvuorenrannassa erityisen mielenkiintoisilta vaikuttivat pysäköintitornit, joiden yläkerroksissa on yhteistiloja. Kiinnostaisi seurata, toimivatko ne hyvin ja palvelevatko yhteistilat hyvin asukkaita. Myös tontinluovutuskilpailussa määritelty valotaidekonsepti on erittäin mielenkiintoinen seurattava.

Mielenkiintoista ja lupaavaa on myös se, että tontinluovutuskilpailuissa voidaan määritellä arkkitehtuuri ja maisema-arkkitehtuuri pelaamaan yhteen.