Mietteitä Pia Kuusiniemen luennon jälkeen

Tänään katselimme ryhmien esityksiä erilaisista hankemalleista ja Pia jakoi meille runsasta kokemustaan erilaisten hankkeiden parissa.

Asiaa tuli valtavasti ja päällimäisenä kiteytyksenä on nyt mielessä vain se, että  suunnittelu, rakennuttaminen ja rakentaminen, joskus mukaanlukien ylläpitokin, voidaan tuottaa hyvin monenlaisilla malleilla. Lopulta kyse on ihmisten välisistä sopimuksista. Toisaalta tilaajan vallassa on paljon siitä, organisoidaanko työ hyvin, olipa malli mikä hyvänsä.

Luennosta jäi mieleen opetuksena se, että ”sotansa kannattaa valita” eli suunnittelija on muiden suunnittelijoiden, tilaajan ja urakoitsijan kanssa sellisessa tiimissä, missä joskus joutuu törmäämään siihe, että oman näkemyksen yli kävellään. Jos täysin joustamattomasti vastustaa kaikkia muutoksia, työstä tulee tuskallista kaikille, mutta toiaalta joskus voi joutua hyvinkin äkillisessä tilanteessa olemaan tiukkana.

MIeleeni jäivät erityisesti Roihuvuoren männyt. Miten maisema-arkkitehti joutua puolustamaan alkuperäiseen arkkitehtuuriin kuulunutt apuustoa yht.äkkiä urakoitsijaa vastaan, vaikka tilaajalla oli myös erityinen intressi huolehtia alkuperäisen kokonaisuuden säilymisestä. Urakoitsijan mainitsema ”vanha rakennustapa”, joka saattoi mahdollistaa puut lähellä rakennusta ja joka jostain syystä ei enää voisi onnistua, alkoi kiinnostaa. Jos tällaiset ”vanha” ja ”uusi” rakennustapa ovat olemassa, mitä ne tarkkaanottaen ovat ja voiko vanhasta opia jotain. Myös maininta siitä, että talon rakentaminen kalliolle täysin kalliota myötäillen suurempiin louhintoihin ryhtymättä olisi vaikeaa elleimahdotonta, on kiinnostavaa vaikkapa luonnoläheisten alueiden täydennysrakentamista ajatellen. Haluaisin tietää mikä täsmälleen ottaen on mahdotonta, mikä vain viitseliäisyyttä vaativaa. En halua suunnittelijana olla se höhlä, joka ei tajua toteuttamisesta mitään, mutta toisaalta ihailen suuresti esim. 1950- ja 60-lukujen Tapiolaa, mikä on tehty mäntyjä ja kallioita suuresti kunnioittaen ja sillä on saavutettu ainutlaatuinen tunnelma. Ja saatiinhan ne Roihuvuorenkin männyt säästettyä, vaikka urakoitsija ensin muuta väitti. Siinä ainakin sota miti oli kannattanut ryhtyä, ja esimerkki siitä, että strateginen päätös siitä, ryhdytäänkö tähänn sotään tällä tantereella, pitää tehdä pelottavan nopeasti.